Ritva Kankaan artikkeli kuvataidekoulujen ja liiton historiasta
RISTEILEVIEN POLKUJEN LEIKKAUSPISTEESSÄ
Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liitto ry
Alkurynnistyksen aikaLasten ja nuorten kuvataidekoulujen perustaminen metsäisen maamme eri puolille oli merkillinen ja merkittävä tapahtuma suomalaisessa taidekasvatuksessa. Toiminta alkoi vv. 1978-79 lähes samanaikaisesti Kauniaisissa, Helsingissä, Espoossa, Joensuussa ja Kajaanissa. Syntyivätkö koulut spontaanisti korpien kätköissä toisistaan tietämättä vai alkoiko sana heti levitä ja yhteistyö luistaa?Kuvataidekoulujen syntyyn vaikutti monta seikkaa, joista musiikkioppilaitosten antama esimerkki oli tärkeä. Musiikkikoulut ja -opistot antoivat maassamme varsin kattavasti jo 1970- luvulla oman taiteenalansa tavoitteellista opetusta yleissivistävän koululaitoksen ulkopuolella. Kuvataidekoulujen perustamisajatukset saivat niistä toimintaansa selkeän mallin, joskin sisallöt ja tavoitteet olivat ja ovat hyvin erilaiset.Koulujen kuvaamataidonopetuksen lisäksi oli kuvataiteen opetusta annettu lähinnä kesäisin taideleireillä ja -kursseilla lukioikäisille nuorille. Saadut kokemukset siivittivät varmasti kuvataidekoulujenkin perustamista. Osa lapsista ja nuorista vanhempineen kaipasi selvästi kuvataidealan opetusta enemmän kuin mitä yleissivistävä koulu tarjosi; kavensihan 1970-luvulla koko maan kattanut peruskoulu taideaineitten opiskelua koululaitoksessamme. Kauniaisissa tämä huomio ilmeisesti ensimmäisenä synnytti ajatuksen kuvataidekoulun perustamisesta. Liikkeelle lähdettiin jo vuonna 1977, jolloin siellä syntyi idea aloittaa kuvataideopetus, ja esimerkkinä oli juuri musiikkioppilaitostoiminta. Huhut uudesta kuvataide-opetuksesta levisivät nopeasti kautta maan ja pian ensimmäisten kuvataidekoulujen perustamisen jälkeen alkoi todellinen rynnistys. Aktiiviset lasten vanhemmat, kuvaamataidonopettajat ja taiteilijat perustivat koulujen taustayhteisöiksi kannatusyhdistyksiä, ja kunnat herätettiin samojen voimien innostamina tai painostuksesta. Kuvataidekoulujen perustamisvauhdista 1980-luvun alkuvuosina kertoo, että tällä hetkellä toimivista, lähes sadasta kuvataidekoulusta yli 20 on antanut opetusta jo vähintään kymmenen vuotta.Kuvataidekoulut aloittivat toimintansa määrätietoisesti ja opetus oli alusta alkaen selkeästi tavoitteellista ja etenevää, mutta toteutukset olivat ja ovat eri kouluissa erilaisia. Toiminta on muotoutunut paikkakunnan opettaja- ja opetustilaresurssienkin mukaan. Koulut ovat tehneet itsenäisesti kokeiluja ja opetussuunnitelmat ovat kehittyneet koulujen mukana. Kokeilut, uudet opetusmetodit ja toimintatavat ovat olleet useille kuvataidekouluille ominaisia.1992 saatiin kuvataidekouluille valtakunnallinen opetussuunnitelma, jonka opetusministeriön nimeämä ja taloudellisesti tukema työryhmä laati perehdyttyään eri kuvataidekoulujen opetussuunnitelmiin ja kokemuksiin.
Polut kohtaavat
Ensimmäisistä vuosista alkaen kuvataidekoulut ovat etsineet toisistaan tukea ja yhteistyökumppanuutta. Yhteistyö eri koulujen välillä alkoi vanhimpien kuvataidekoulujen järjestämistä ensimmäisistä opettajien ja hallintohenkilöstön tapaamisista, joiden sisällöt painottuivat täydennyskoulutukseen, koulujen opetussuunnitelmiin sekä eri tavoin toimivien koulujen taloudellis-hallinnollisiin kysymyksiin.Joensuussa 1982 pidetyssä yhteistyöseminaarissa perustettiin työryhmä kuvataidekoulujen kehittämiseksi. Opetusministeriön tuella työskennelleen työryhmän raportti ilmestyi Valtion taidehallinnon julkaisusarjassa 1984. Raportissa selvitellään mm. kuvataidekoulujen toimintamalleja ja se sisältää esityksen lasten ja nuorten tavoitteellisen kuvataideopetuksen järjestämisestä kuvataidekouluissa. Selvitys ja ehdotus laadittiin siten, että se voisi toimia pohjatyönä valtionapua koskevan lain valmistelussa.Aktiivinen osallistuminen yhteisiin tapaamisiin synnytti Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton, jonka perustava kokous pidettiin Hyvinkäällä 24.10.1982. Perustavassa kokouksessa oli läsnä edustajia 19 eri paikkakunnalta eri puolilta Suomea. Perustamisvuoden lopussa liittoon kuului kymmenen jäsentä. Tuolloin eivät kunnalliset koulut voineet vielä liittyä jäseniksi, koska liittoa ei ollut vielä merkitty yhdistysrekisteriin. Kahta vuotta myöhemmin jäseniä oli 17 ja vuoden 1991 lopussa 36, minkä lisäksi liiton toimintapiiriin kuului 17 informaatiomaksun maksanutta yhteisöä tai yksityishenkilöä.Liitosta on tullut tavoitteensa mukaisesti kuvataidekoulujen tärkeä yhteistyöelin. Se ei ole toiminut pelkästään kuvataidekoulujen välisenä yhdyssiteenä vaan on pitänyt kiinteästi yhteyttä myös valtion taidehallintoon. Liitto on koko toimintansa ajan pyrkinyt vahvistamaan kuvataidekoulujen asemaa mm. tekemällä esityksiä kuvataidekoulujen taloudellisen aseman turvaamiseksi. Koulut saivat valtion taloudellista tukea ensimmäistä kertaa liiton perustamisvuotena 1982, jolloin eduskunnan hallituspuolueet jakoivat joululahjarahoja kuvataidekouluille. Seuraavasta vuodesta alkaen kuvataidekoulut saatiin opetusministeriön harkinnanvaraisen valtionavustuksen piiriin. Usein toistuneet esitykset kuvataidekoululaiksi eivät ole tuottaneet tuloksena lakia. Opetusministeriö teki kuitenkin v. 1988 päätöksen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen valtionavustusta koskeviksi ohjeiksi, joissa valtionhallinto ensimmäistä kertaa määritteli käsitettä lasten ja nuorten kuvataidekoulu.Liiton keskeisiksi tehtäviksi on säännöissä kiteytetty myös kuvataidekoulujen edunvalvonta ja asema suomalaisessa kulttuuri- ja opetusjärjestelmässä. Liiton toiminnassa tämä näkyy lukuisina kannanottoina ja aloitteina koskien mm. lakiesitystä taiteen perusopetuksesta, päiväkotien antamaa taideopetusta tai taiteilijoitten pedagogista täydennyskoulutusta.Täydennyskoulutuksen järjestäminen on ollut liiton tärkeimpiä tehtäviä koko kymmenen toimintavuoden ajan. Ensimmäisenä täytenä toimintakautena v.1983 järjestettiin kaksi koulutustilaisuutta, joista toinen käsitteli alle kouluikäisten opetusta ja toisen tavoitteena oli perehdyttää kuvataiteilijoita mm. lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyviin kysymyksiin. Alkuvuosien aktiivisuudesta ja innostuksesta kertonee vuoden 1984 toiminta: liitto järjesti viisi eri koulutustilaisuuttaa yhteistyössä Taideteollisen korkeakoulun kanssa ja kokosi kuvataidekoulujen yhteisnäyttelyn Hyvinkään lasten taidekeskukseen. Näyttelyyn osallistui 13 koulua ja se kiersi pienimuotoisena useilla paikkakunnilla.Kahdesti vuodessa järjestettyjen ja lähinnä opetushenkilöstölle suunnattujen koulutuspäivien rinnalle on alusta saakka kaivattu hallintohenkilöstön koulutusta – tulihan riviopettajista ja aktivisteista rehtoreita täysin uuteen koulumuotoon ilman perehdyttämiskursseja: kuvataidekoulujen rehtoreiden ja johtavien opettajien koulutus alkoi ” rehtoripäivillä” v. 1988 ja v. 1991 järjestettiin lisäksi palkanlaskijoille koulutuspäivä koskien opettajien palvelussuhde- ja eläkeasioita.
Kohti kansainvälisyyttä
Kuvataidekoulujen liitto on tehnyt useita vuosia kansainvälistä yhteistyötä, minkä ovat tehneet mahdolliseksi sekä opetusministeriön tuki että yksittäisten koulujen ja opettajien aktiivisuus. Reggio Emilian päivähoitoviraston kanssa on järjestetty kaksi seminaaria Italiassa vuosina 1989 ja 1991. Valkeakoskella, Voipaalan taidekeskuksessa oli syksyllä 1990 Lapsen sata kieltä -näyttely ja siihen liittyen seminaari reggiolaisten pedagogien kanssa. Näyttelyn rakentamisesta ja esittelystä vastanneiden henkilöiden valtava työpanos näyttelyn hyväksi tuotti hienon tuloksen: näyttely sai monet tuhannet suomalaiset huomaamaan lapsen älyn, tunteen ja ilmaisun voiman ja rikkauden.Toinen jo lähes “vakituinen” yhteistyöosapuoli on hollantilainen Creatif Centrum de Hof, jonka kanssa järjestettiin kesällä 1990 seminaari Amersfoortissa, de Hofin kotikaupungissa. Kuluvan vuoden elokuussa liitto järjesti yhteisen seminaarin vastavuoroisesti Suomessa. Liiton järjestämiin kansainvälisiin seminaareihin on säännöllisesti osallistunut lukuisia taidekasvattajia, opettajia ja hallinnon edustajia, jotka työskentelevät muissa opetus- ja kasvatustehtävissä.Taidekasvattajat Ruotsista, Norjasta ja Saksasta ovat olleet kiinnostuneita suomalaisista kuvataidekouluista. Mainituista maista liitolla on ollut vieraita, ja liiton edustajat ovat olleet vastavierailulla kertomassa kuvataidekoulujemme toiminnasta.
Sateenkaaren päätä etsiessä
Kuvataidekoulujen liitosta on tullut vuosien varrella eräänlainen keskusarkisto, kokemusten kerääjä ja varastoija. Tietojen välittäminen eri tahoille on viime vuosina selvästi lisääntynyt; liitolla on tietoa ja sitä tiedetään kysyä. Kaupunkiliiton kanssa tehdyt kyselytutkimukset ovat antaneet kouluista runsaasti perustietoa, miltä pohjalta ongelmia onkin voitu hahmottaa ja ratkaista. Koulujen olosuhteet ovat olleet koko olemassaolon ajan hyvin erilaiset, eikä aina ole ollut helppoa eikä edes mahdollista selvittää kaikkia pulmallisia tilanteita.Tällä hetkellä monet koulut elävät tukalia aikoja taloudellisen tilanteen varjostaessa koko koulutusjärjestelmäämme. Laki taiteen perusopetuksesta hämmentää mieliä ja toimintamalleja kouluissa ja kunnissa. Kuntien saadessa päätösvallan valtionosuuksien käytöstä joutuvat monet kuvataidekoulut taistelemaan olemassaolonsa puolesta. Koska kuvataidekouluilla ei ole lakia turvanaan niin kouluja saatetaan pitää lakisääteisten velvotteiden ulkopuolisina “turhina rösyinä”. Kuvataidekoulut tulisi nähdä uudistavina ja elvyttävinä rönsyinä, kasvamisen lähteinä, joita maassamme jatkossakin tarvitaan.Kuvataidekoulut taustayhteisöineen, opettajat, oppilaat ja oppilaitten vanhemmat sekä kuvataidekoulujen liitto ovat olleet sitkeitä ja alusta alkaen uskoneet asiaansa. Kuljettu polku on kivetty innolla ja lämpimin sydämin. Yhdessä etsien löydetään jokaisessa ihmisessä olevat kallisarvoiset aarteet. Ritva Kangas